Blogi

Aloitin kesäkuussa 2023 työt ESR:n rahoittamassa Toimarin Kota-hankkeessa, joka on asiakkaan arjessa tapahtuvaa psykososiaalisen tuen toimintaa 18-65-vuotiaille Savonlinnalaisille. Toiminta alkoi mukavasti ja asiakkaita alkoi tulla niin sotepuolelta työntekijöiden suosittelemana kuin ihan itse yhteyttä ottaen.
Kota-toiminnassa on kolme työntekijää, joista yksi toimii vastaavana. Asiakkaiden arjen haasteet liittyvät usein mielenterveyden, fyysisen terveyden sekä päihteiden käytön aiheuttamiin koko elämänhallintaan vaikuttaviin pulmiin. hanke jatkuu onneksi vielä 2,5 vuotta. Minun osalta se päättyi, koska aika ei enää riittänyt kaikkeen työmäärään. 

”Olen yksinäinen
tai on minulla kaksi kaveria.
Herra Kärpänen ja herra hämähäkki.
Toisen lempipaikka on keittiön ikkunassa
toisen parvekkeen ikkunalaudan nurkassa.
Oli minulla kolmaskin kaveri,
mutta hän muutti naapurin rouvan mukana
eikä enää palaa näille kulmille.”
(Asiakkaan tarina)

Yksinäisyys oli teema, jonka nousi usein esiin asiakkaiden tarinoissa. Ei ole ketään, kenen kanssa lähteä mihinkään, kuka tulisi käymään tai voisi kuulua johonkin.
Työelämän ulkopuolelle jääminen aiheuttaa usein arjen hallinnan haasteita, jolloin elämänrytmi muuttuu. Aikaisempi ystäväpiiri, jota ehkä joskus on ollut, kapenee ja ulkopuolisuus kaikesta lisääntyy. Oma koti muuttuu ainoaksi turvapaikaksi, jossa on edes vähän hyvä olla. Oman oven aikaiseminen toiselle voi olla todella vaikeaa.

Kota-toiminnassa pidin erityisen hyvänä sen, että en ollut viranomaistaho, vaan kolmannen sektorin toimija. Menin asiakkaan luokse ”kutsuvieraana” työntekijänä, joka ei arvostele elämäntapaa, siisteyttä ym. Käynneillä pyrin löytämään arjesta niitä pieniä kantavia voimia, hetkiä, joissa on toivoa. Ratkaisukeskeinen ja voimavaraistava ajattelu ovat lähellä sydäntäni. Ajattelin jokaisella käynnillä, että löydä se hyvä, joka toimii ja muuta vain pienin askelin sitä, mikä on tarpeen. Yhdessä siivoamisen, ruoan laittamisen, vaikka Kelan hakemusten täyttämisen lomassa käydyt keskustelut rakensivat sitä yhteyttä, siltaa ulos omasta kodista ja omien voimavarojen takaisin löytämisestä, joka oli usein kadonnut.

Työskentelyssä tärkeää oli, että asiakas asetti aina itse omat tavoitteet, jonka vuoksi hän tarvitsi työntekijän. Tavoitteen on siis tärkeä olla hyvin pieni ja selkeä, jotta työskentely ei lisää toivottomuutta. Yhteyden löytymistä turvallisesti kodin ulkopuolelle sain olla tukemassa käynneillä esim. Savolaisissa Selviytyjissä, Klubitalolla, Toimintakeskuksella, kaupassa, kuntosalilla, Uusyrityskeskuksessa… 

Kota-toiminnassa oli myös omaa ryhmätoimintaa, jotta tutun työntekijän ohjaamana kynnys lähteä johonkin ei olisi liian korkea. Päiväkeskus Muikun työntekijöiden Viilin ja Idan kanssa sain pitää taideterapeuttista ”äijäryhmää.” Kynnys alkaa tekemään saattaa olla korkealla, mutta huumorilla ja sopivalla kannustuksella syntyi mm. toinen toistaan upeampia lintujen uusia koteja. Mielestäni aina tärkeintä oli mahdollisuuksien mukaan ohjata asiakasta myös jo olemassa olevien palveluiden ja toimijoiden piiriin, jotta asiakas ei tule riippuvaiseksi työntekijästä ja suhde säilyy ammatillisena. Näitä palveluita ei ollut helppoa löytää, mutta yhteisesti kaikkien mahdollisten kanavien kautta selvitellen niitä kuitenkin oli. 

Työntekijöiden jaksaminen työssä, jossa jokaisella käynnillä asiakkaiden asiat kuormittavat oli tärkeää. Hyvä, toimiva tiimi, jossa oli arvostava, keskusteleva, toisia kunnioittava työskentelytapa oli tässä olennaisin asia. Kota-toiminnassa oli ihan huippu tiimi työskennellä ja toi voimaa vaikeissakin tilanteissa selviämiseen.

Työnohjaus on mielestäni tärkeää, jotta työntekijän omat voimavarat ja ammatillisuus säilyvät. Asiakkailta voi tulla monenlaisia pyyntöjä ”pelasta, auta, ratkaise” ja tällöin voi löytää itsensä tosi raskaasta roolista. Pysähtyminen asioiden äärelle keskustelemaan sekä erilaisten toiminnallisten menetelmien avulla jaksamisen tukeminen auttavat ”arjen jakajaa” jaksamaan. 

Jaksamista kaikille ihanille työkavereille ja asiakkailleni.
Kiitos yhteisistä hetkistä, joita sain kanssanne jakaa.

Terveisin: Jonna